 Arsenikkia
ja elohopeaa lääkkeenä!
Lääkkeen historia on pitkä. Ihminen
on yrittänyt jo hyvin aikaisessa vaiheessa
etsiä keinoja sairauksien oman terveytensä
parantamiseksi.
Yksi pisimmän historian omaava lääkeaine
on oopiumi. Myös elohopealla on pitkä
historia.
- Elohopeaa on käytetty ainakin 4000 vuotta
sitten. Sillä on sillä tavalla pitkä
historia, että sen käyttö jatkui
hyvin vilkkaana läpi vuosituhansien aina
1950-luvulle saakka, kertoo lääkelaitoksen
ylilääkäri Veijo Saano.
- Viimeksi elohopeajohdannaisilla parannettiin
aineenvaihduntaa.
Elohopea oli lääkkeenä hyvin pitkään,
vaikka kysymyksessä on nyky-ymmärryksen
mukaan lähinnä myrkky, sanoi Saano.
Eräässä vaiheessa lasten hampaiden
puhkeamiseen oletettiin liittyvän terveydellisiä
riskejä, niinpä lapselle annettiin hampaiden
puhkeamisen aikaan elohopeaa että varmistettaisiin
hänen terveenä pysyminen. Lopputulos
oli päinvastainen.
Saano kertoo myös toisen esimerkin:
- Elohopeaa käytettiin myös kupan hoitoon.
Se oli potilaalle varsin kivulias. Sanottiin,
että yksi yö Venuksen kanssa saattaa
merkitä loppuelämää Merkuriuksen
kanssa.
- Elohopea aiheutti kuppapotilaalle kovaa syljen
eritystä ja ripulia, mutta kansa katsoi,
että se vain on hieno esimerkki lääkkeen
voimakkuudesta kun kuona-aineet lähtevät
kehosta. Potilaan kannalta hoito oli niin sietämätöntä,
että se usein jäi kesken.
- Alkuperäinen käyttö, joka on
ilmeisesti arabialaisesta kulttuurista peräisin,
oli ulkoista käyttöä. Sen alueen
viisaat varoittivat käyttämättä
elohopeaa sisäisesti, mutta Euroopassa varoituksia
ei huomioitu.
- Arsenikkia käytettiin myös lääkkeenä.
Vielä 70-luvulla meillä oli niin sanottuja
vahvistavia lääkkeitä, joissa oli
mm. vitamiinia, hivenaineita ja arsenikkia. Uskottiin
vielä silloin, että jos näitä
voimakkaita aineita laitetaan hyvin pieninä
annoksina, ne vahvistavat.
Nyt arsenikkia löytyy erään syöpälääkkeen
komponenttina.
Omaa tuloaan oopiumin rinnalle lääkeaineeksi
tekee kannabis. jota haluttaisiin käyttää
kipulääkkeenä.
Kulttuureissa, joissa ei kirjoitustaitoa ollut,
tieto lääkeaineiden käytöstä
jatkoi sukupolvelta toiselle niin sanottuna hiljaisena
tietona.
- Usein lääkeaineiden käyttöön
vaikuttivat myös aivan ulkoiset seikat kuten
lääkeaineen olemus. Jos se heijasteli
ihmisten tulkinnan mukaan jotain voimaa, niin
kuin tiikerin luu kiinalaisessa perinnelääkinnässä.
Tai oli salaperäisiä voimia kuten yksisarvisen
sarvesta tehty aine. Yksisarvista ei ollut olemassakaan,
mutta jauhetta myytiin runsaasti ja kauan, kertoo
Saano.
- Vaikka jollakin aineella ei olisi mitään
hyötyvaikutuksia ollutkaan, siihen saatettiin
luottaa satoja vuosia.
Saanon haastattelussa seilataan lääkehistorian
syövereissä, joista löytyy elohopean,
käärmemyrkkyjen, intiaanien nuolimyrkkyjen
lisäksi arsenikkiakin.
  |
Kesto 18'22" |
|
