Tekstiilikonservaattori Anu Reijosen työpöydällä Kuopion kulttuurihistoriallisella museolla on rouva Jenny Durfmanin vuonna 1881 hääjuhlassa käyttämä juhlapuku. Sininen, niukkalinjainen puku turnyyreineen ja pitsikauluksineen on hyvä esimerkki aikakautensa juhla-asusta.
– Ihan ensimmäiseksi vaate käydään läpi ja tehdään yleiskatsaus vaatteen kuntoon. Sitten se pintapuhdistetaan ja tarvittaessa suoristetaan ryppyjä ultraäänikosteuttajalla. Rakenteellista konservointia ei tämän puvun kohdalla onneksi tarvitse tehdä, Reijonen arvioi.
Puku on juuri otettu esiin säilytyslaatikostaan, jossa se on uinunut museon varastotiloissa päästäkseen nyt yleisön nähtäväksi.
– Vaatetta ei laiteta laatikkoon laskoksilla, vaan se täytetään hapottomalla silkkipaperilla, jotta se pysyisi muodossaan ja siihen tulisi mahdollisimman vähän ryppyjä.
– Valo haalistaa tekstiilin väriä ja aiheuttaa lisäksi kankaan haurastumista. Myös kosteuden sekä lämpötilan muutokset aiheuttavat ongelmia, Anu Reijonen kertoo.
Näkymätöntä museotyötä
Kun museovieras astuu museoon, hän näkee tarkkaan harkitun ja viimeistä silausta myöten valmiin näyttelykokonaisuuden. Museoväelle näyttelyn valmistumishetki on kuitenkin vain jäävuoren huippu.
– Museon työ on ennaltaehkäisevää konservointia eli pyrimme kaikilla mahdollisilla keinoilla varmistamaan, että esineet ovat meillä mahdollisimman hyvässä tallessa ja säilyisivät mahdollisimman pitkään, kertoo intendentti Helka Väisänen.
Tervetuloa tutustumaan museoväen näkymättömään työhön ja erityisesti tekstiilikonservaattori Anu Reijosen arkeen!
Kesto 20'25"
Kommentit
Kirjoita uusi kommentti