kantti.net

Käsi ylös kuinka moni on nähnyt ravun luontaisessa elinympäristössään? Aika harva meistä, sillä rapu on rauhallinen lymyäjä, joka liikkuu pääosin yöaikaan.

Suomessa voi törmätä joko kotoisaan jokirapuumme tai aikoinaan Pohjois-Amerikasta Suomeen tuotuun täplärapuun. Tosin jokirapu alkaa olla pinteessä sisarensa täpläravun yleistyessä: täpläravun kuoressaan kantama rapurutto tekee todella pahaa jälkeä jokirapukannoissa.

– Täplärapu sietää rapuruttoa paremmin, mutta se myös kantaa sitä kuoressaan eli rapurutto leviää täpläravun mukana uusille alueille. Täpläravun kantama ruttotyyppi on voimakkaampi ja ärhäkämpi kuin vanha kanta, toteaa rapuruton tiimoilta juuri väitellyt FM Jenny Makkonen.

– Täplärapua tuotiin Suomeen 60- 70-luvun taiteessa koska niin monen järven jokirapukanta oli tuhoutunut rapuruton takia ja täpläravun avulla yritettiin saada ravustusmahdollisuutta myös näihin järviin. Tällä hetkellä täplärapu asuttaa niitä Etelä-Suomen järviä, jotka olisivat luontaisia jokiravun elinympäristöjä ja täällä pohjoisemmassa Suomessa on vielä jokirapu enemmän valloillaan.

Ensimmäinen rapuruttoaalto Suomeen tuli Venäjältä 1800-luvun lopulla.
– Silloin ravustus oli Suomessa huippubisnes ja siitä saatiin maaseudulla hyviä sivutuloja. Tauti tuli rapukaupan mukana ja suomalainen ravustus romahti tosi pahasti ja meni kymmeniä vuosia kun kantoja yritettiin palauttaa, mutta siinä ei vaan oikein onnistuttu.

Jokirapu pahassa pulassa

Jenny Makkonen kertoo olevansa huolissaan jokirapukantojen puolesta. Suunnitelmien mukaan täpläravun voittokulkua jatketaan istuttamalla sitä yhä uusiin vesistöihin.

– Vesistöt, joissa täplärapua esiintyy, toimivat rapuruttopankkeina. Helposti jos liikutaan ja siirrellään veneitä ja kalastusvälineitä ja mertoja niin siirretään itiöitä myös niihin järviin, joissa vielä on jokirapua. Kannatta miettiä tarkkaan, kuinka laajalle täplärapua kannattaa levittää ja tätä kautta jättää myös jokiravulle enemmän tilaa.

Kuuntele Makkosen haastattelu kokonaisuudessaan:

Kesto 15'46"

Filosofian maisteri Jenny Makkosen biologian alaan kuuluva väitöskirja Suomalaisten rapuruttokantojen perinnöllisistä eroista ja niiden merkityksestä tarkastettiin Itä-Suomen yliopistossa 14.6.2013.

Katso myös:

Kesän ravustuskausi näyttää lupaavalta (yle.fi - 8.7.2013)

Tutkija selittää rapuruttohavaintojen vähäisyyttä joko sillä, että sieni ei ole levinnyt uusiin jokirapukantoihin tai sitten rutto on iskenyt sellaisiin kantoihin, joita ei tarkkailla.