Kansanterveyslaitoksen Kuopion ympäristöterveyden osaston professori Juha Pekkanen pohtii omassa Humanismin iltojen luentosarjan luennossaan, voiko tieteeseen luottaa.
Hän painottaa puheenvuorossaan, että kun tavallinen mediakuluttaja tietää enemmän tieteellisistä menetelmistä, tutkimuksen logiikasta ja tutkimusten tulkitsemisesta, hänellä on enemmän mahdollisuuksia ymmärtää tieteen uutisoinnista ja muodostaa siten oma kantansa esimerkiksi terveyteen liittyvän uutisoinnin suhteen.
Pekkanen määrittää kolme tapaa siihen, millä ihminen muodostaa käsityksensä eri asioihin:
1. Itsepäinen menetelmä. Menetelmässä jokin asia on omaksuttu niin vahvasti, ettei siitä haluta päästää irti. Kenties empiirisen kokemuksen tai kasvatuksen tulos.
2. Auktoriteettimenetelmä. Joku kertoo, kuinka asiat ovat. Asiaa ei tarvitse kyseenalaistaa.
3. Tieteellinen menetelmä. Uskomukset ja luottamuksen kohteet määrittyvät näyttöjen mukaan. Tähän liittyy voimakas vaatimus objektiivisuudesta.
Näistä kaksi ensimmäistä Pekkanen määrittää hankaliksi tieteen tuottaman tiedon omaksumisen tai arvioinnin kannalta. Hän toteaa, että tieteellinen tieto perustuu jatkuvaan testaamiseen, joku tuottaa tietoa jonka muut tutkijat tai tutkimusryhmät joko todistavat tai kumoavat. Tämä saa aikaan sen, että tiede ja tieto muuttuu, eikä tiede voi siten tuottaa absoluuttista ja lopullista totuutta. Tämän vuoksi myös tiedon vastaanottajan tulisi olla avoin sille, että itse omaksuttu tieto voi olla väärää tai vanhentunutta.
Olennaista tiedon evaluoinnissa on se, että tieto tai väittämä tulee pystyä perustelemaan. Pelkkä intuitio tai kristallipallosta saatuun tietoon pohjautuvat väittämät eivät voi olla siten uskottavia. Tiedon luotettavuuden arviointi vaatii kuitenkin, että asiaa pohditaan ja ajatellaan itse.
Yhdeksi hyväksi mittariksi väittämien totuuspohjan arvioinnille Pekkanen nostaa tutkimusyhteisön laaja mielipiteen. Jos tutkimusyhteisö on yksimielinen, voi suhtautua melko luottavaisesti saamaansa tietoon. Yksittäisiä tutkijoita tai tutkimusryhmiä seuratessa taas pitää muistaa, että osa ihmisistä ja siten myös tutkijoista voi olla eri mieltä periaatteesta, tai voi olla jämähtänyt vanhaan väittämään eikä päästä siitä irti, vaikka muu tiedemaailma on jo jatkanut eteenpäin.
Pekkanen antaa puheenvuorossaan vinkkejä siihen, miten tavallinen mediakuluttaja voi arvioida julkaistun tieteellisen tiedon oikeellisuutta ja luotettavuutta. Olennaisina seikkoina hän mainitsee muun muassa sen miten tutkimustulos on saatu (ihmiskokeet, eläinkokeet, solukokeet, toistot), tutkijan tausta (tavoitteet ja arvot, taustaorganisaatio), ja muun tiedeyhteisön mielipide ja sieltä saatu tieto (laajempi mielipide, tieteellisten todisteiden määrä ja laajuus).
Kuuntele luento kokonaisuudessaan:
Kesto: 1’13’04”
Luento on taltioitu 28.10.2008 Humanismin illat -luentosarjan tilaisuudesta.
Humanismin illat ovat kaikille avoimia luentoja, joiden tarkoituksena on virittää ja edistää humanistista keskustelua Pohjois-Savossa.
Humanistin iltojen järjestäjinä toimivat Suomen kulttuurirahaston Pohjois-Savon rahasto ja Kuopion kesäyliopisto.
