Jo Aristoteles totesi aikoinaan, että talous tulee ymmärtää välineeksi hyvän elämän saavuttamisessa. Jotta talous palvelisi tätä tavoitetta, siinä tulisi välttää äärimmäisyyksiä. Tällaisia äärimmäisyyksiä ovat yhtäältä kitsaus, laiskuus ja toisaalta ylenmääräinen heittäytyminen ansaitsemiseen ja keskittyminen taloudellisten etujen ajamiseen.
Mikäli pysytään kohtuuden rajoissa, meillä on mahdollisuudet saavuttaa hyvä ja mielekäs elämä.
– Sama pätee myös valtaan. Me tarvitsemme valtaa tehdäksemme elämästämme sellaisen kuin haluamme. Jos meillä ei ole määräysvaltaa omaan elämäämme, tilaamme voi luonnehtia vieraantuneisuudeksi, totesi Filosofiakahvilassa Kuopiossa taiteen ja talouden logiikasta puhunut Itä-Suomen yliopiston taiteensosiologian professori Erkki Sevänen.
Mutta millainen on taiteilijan määräysvalta itseensä talouden näkökulmasta?
Klassinen moderni kulttuuri syntyi 1700-luvun lopulla ja sen aikaa on eletty aina 1970-1980-luvuille asti. Sevanto kertoo, että sen jälkeistä aikaa on kutsuttu globaaliksi moderniteetiksi.
– Tämä klassinen moderni yhteiskunta ja kulttuuri ei pakottanut taidetta noudattamaan talouden lakeja. Se teki selvän eron taiteen ja talouden välillä.
Miten taide ja kapitalismi on sovitettavissa yhteen tänään, voiko ne sovittaa ilman, että talouden ja taiteen logiikoiden yhteentörmäystä? Saneleeko talous taiteilijan vapautta? Ainakin näiden kytköksissä on tapahtunut aikojen saatossa muutoksia.
Kuuntele Seväsen luento kokonaisuudessaan:
Alustus on on taltioitu Filosofiakahvilassa Kuopiossa 17.11.2015.
Filosofiakahviloissa tavalliset ihmiset kokoontuvat yhteen keskustelemaan heitä koskettavista kysymyksistä. Tavoitteena on elävyys, toisten kohtaaminen kasvokkain, eri-ikäisten ja eri elämänpiireistä tulevien ihmisten näkeminen ja kuunteleminen sekä uusien näköalojen avaaminen yhdessä.
Kantti taltioi Filosofiakahvilan alustuksia yhteistyössä Snellman-kesäyliopiston kanssa.