Kokemus seksuaalisuudesta usein ristiriidassa kristillisen ideaalin kanssa

Kimmo Salvén - 10.6.2014 - 10:26:19

Eri aikoina eläneet suomalaiset naiset ja miehet kokevat seksuaalisuuden eri tavoin. Seksuaalisuudesta koettu häpeä kertoo peilikuvan tavoin eri aikoina vallinneista normaalin seksuaalisuuden ihanteista. Ihmisen uskonnollisella elämällä ja erityisesti hänen jumalasuhteellaan on tärkeä rooli häpeän kokemisessa. Esimerkiksi kirkon torjuva suhtautuminen homoseksuaalisuuteen voi aiheuttaa ihmisessä kokemuksen hylätyksi tulemisesta.

Tulokset käyvät ilmi TM Teemu Ratisen käytännöllisen teologian alaan kuuluvasta väitöskirjasta, jossa tarkastellaan häpeän, seksuaalisuuden ja uskonnollisuuden välistä vuorovaikutusta omaelämäkerrallisen kirjeaineiston pohjalta. Tutkimuksen lähdemateriaalina on 146 kirjettä, joissa eri-ikäiset suomalaiset naiset ja miehet kertovat seksuaalisuuteen ja uskonnollisuuteen liittyvistä häpeän kokemuksista. Häpeäntunteella on normaalin ja epänormaalin seksuaalisuuden määrittelyssä keskeinen tehtävä. Häpeä muun muassa ylläpitää ja rakentaa yksilön käsitystä itsestä seksuaalisesti hyväksyttävänä tai torjuttavana olentona.

Erilaisten tieteellisten käsitysten lisäksi myös kirkollinen opetus ja erityisesti ihmisen jumalasuhde vaikuttavat normaalin ja epänormaalin seksuaalisuuden rakentumiseen. Ihmisen kokemusmaailmassa Jumala voi häpäistä, vastuullistaa, uhriuttaa tai hyväksyä hänet riippuen siitä, millaiseksi seksuaalisuuden olemus kulloinkin kulttuurissa nähdään.

Tutkimus tarjoaa uudenlaisen näkökulman seksuaalisuutta koskevaan kirkolliseen keskusteluun. Tutkimus osoittaa, että nykyihmisen käsitys seksuaalisuudesta ihmisen minuuden ytimenä ajautuu helposti ristiriitaan perinteisen kristillisen seksuaalieettisen opetuksen kanssa. Moni aineiston kirjoittaja esimerkiksi kokee, että kirkko, joka suhtautuu torjuen homoseksuaalisuuteen, on kirkko, joka hylkää ihmisen häpeään.

Tutkimuksessa hahmotetaan kolme Suomessa eri aikoina vallinnutta kulttuurista järjestystä, joissa kussakin normaalin ja epänormaalin seksuaalisuuden olemus ymmärretään eri tavoin. Kulttuuriset järjestykset vaikuttavat siihen, kuinka ihmiset ymmärtävät ja kokevat itsensä seksuaalisina sekä siihen, kuinka he pyrkivät vaikuttamaan omaan elämäänsä ja toistensa toimintaan.

Aineiston vanhimpien, vuosina 1917–1941 syntyneiden kirjoittajien häpeäkokemuksia yhdistää ajatus seksuaalisista tunteista varottavina viettivoiman ilmauksina, jotka saavat toteutua vain avioliitossa. Pyhäksi elämänjärjestykseksi ymmärretty avioliitto saa ihmiset muun muassa vartioimaan tyttöjen seksuaalista puhtautta erilaisten häpäisemiseen pohjautuvien mekanismien avulla.

Vuosien 1935–1970 välisenä aikana syntyneille kirjoittajille seksuaalisuus on ensisijaisesti ihmisen sukupuolta ilmentävää halua ja kiintymystä. Tärkeintä monelle kirjoittajalle on se, että he ovat kyenneet elämänsä aikana kasvamaan itsenäisiksi seksuaalisiksi ihmisiksi, jotka voivat ilman häpeän pelkoa elää todeksi omaa seksuaalisuuttaan.

Vuosina 1959–1984 syntyneet aineiston kirjoittajat ymmärtävät seksuaalisuutensa biologisena, nautintoa tarjoavana voimana, jonka torjutuksi tuleminen koetaan samalla kertaa myös ihmisen identiteetin ja todellisen minuuden hylkäämiseksi. Seksuaalisuus onkin erottamaton osa nykyihmisen itseymmärrystä.

TM Teemu Ratisen käytännöllisen teologian alaan kuuluva väitöskirja Torjuttu Jumalan lahja. Yksilön kamppailu häpeällistä seksuaalisuutta vastaan tarkastetaan Itä-Suomen filosofisessa tiedekunnassa 13.6.2014.