Joulukalenteri 16.12.2011

Toimitus - 16.12.2011 - 07:00:00

Kantin ja Radio Savon yhteisessä joulukalenterissa julkaistaan tarinoita joka päivä aina jouluaattoon saakka. Tarinat ovat kuopiolaisten Länsi-Puijon ja Pihkainmäen koulujen 4. ja 5. -luokkalaisten kirjoittamia. Yksi kunkin päivän tarinoista on myös kuultavana Radio Savon nettisivuilla ja lähetyksissä maanantaista perjantaihin (Kuopio 98,1 MHz, Iisalmi 96,5 MHz) Kuopion kaupunginteatterin näyttelijän lukemana.

Tämänkertaisten tarinoiden kirjoittajat ovat Siiri Hirvonen ja Petteri Ruotsalainen.

Siiri Hirvosen tarina nimeltä Mökkitonttu Lailan tarina on kuultavissa myös äänenä Radio Savon verkkosivuilla. Lukijana on Kuopion kaupunginteatterin näyttelijä Sari Happonen.

» Joulukalenterin etusivulle

Mökkitonttu Lailan tarina

Astuin sisälle lämpimään mökkiin. Takkatuli ritisi iloisena kynttilöiden loistossa. Joulukuusi oli kauniisti koristeltu kulta- ja hopeaköynnöksin. Sen alla oli mittaamaton määrä lahjoja, joitten lahjanarut kimmelsivät hämärässä.

Aloin sulkea ovea, kunnes kuulin tikitystä. Katselin ympäri huonetta, toiveenani löytää tuo tikittävä esine, joka voisi herättää mökin asukkaat. Vähän ajan päästä minä löysin, kun löysinkin kellotaulun, joka tikitti kovaa ja unettavasti. Yritin saada kellotaulua kiinni, mutta minkäs sille mahtaa, jos on tällainen pienen pieni mökkitonttu. Minua ei oltu tarkoitettu siirtämään esineitä, vaan tutkimaan mökeissä, että kaikki olisivat jouluyönä unessa ja aamuna lahjat olisivat paikoillaan.

Pian minä olinkin jo sulkenut oven loppuun ja lähdin kävelemään eteenpäin. Lattialankut narahtelivat hiljaa, kun kävelin niitten ylitse. Pian minä olinkin jo rappusilla, joitten päälle oli ripoteltu jouluhileitä ja koristenauhaa. Rappusten yläpäässä minä näin jo lahjatontun odottavan minua. Lahjatonttu viittoi minua tulemaan äkkiä ylös, koska ulko-oven nuppi alkoi kääntyä ja ovi narahdella, samalla kun sen toiselta puolen saapui musta henkilö, joka oli pukeutunut tukevaan takkiin ja mustiin saappaisiin. Hänen partansa pilkisti paksun kaulahuivin alta, ja se oli aivan harmaa. Hänellä oli myös ruskea pipo ja hansikkaat. Minä aloin kiipeillä portaita ylös hirmuista vauhtia. Lahjatonttu, joka huitoi yläkertaan päin, näytti huolestuneelta. Henkilö lähestyi lähestymistään, kunnes hän oli aivan portaiden alapäässä. Siksi minä tiesin sen, koska pysähdyin ja katsoin portaiden alapäätä.

Pian kynttilän valo liikahti. Tämä samainen henkilö, joka tällä hetkellä nosti kynttilää, oli selvästi tulossa yläkertaan, jolloin hän näkisi minut ja lahjatontun. Olin jo viimeisellä portaalla, ja lahjatonttu yritti nostaa minua seuraavaan kerrokseen. Mutta tuo suuren suuri henkilö oli liian nopea, ja minun piti hypätä. Hyppäsin Alakerrassa olevan kuusen latvaan ja pian olin aivan näkymätön, havuneulasten peittämä. Minä huidoin ja osoitin lahjatonttua tulemaan kuusen luo. Lahjatonttu ymmärsi vihjeeni ja hänen pienet askeleensa kaikuivat suuressa mökissä. Hän hyppäsi kuusen latvaan, mutta ei saanut otetta ja tipahti alas. Niin hän kiisi, alaspäin, kohti maata. Yhtäkkiä hän sai neulasesta otteen, ja minä riensin alas auttamaan. Hänen kätensä olivat juuri lähtemässä irti, mutta minä sain hänestä otteen ja vedin hänet ylös.

Ensin minä kuulin paljon kehuja, sitten osan hengenpelastuksesta ja pian myös suunnitelmasta. Suunnitelmaan kuului, että me hakisimme yläkerrassa olevat, asukkaiden tekemät lahjapaketit ja veisimme ne kuusen alle. Se onnistuisi minulle, koska tässä on erään perheen joulu kyseessä. Me kiisimme alas kuusesta ja portaisiin, mutta siihen se vauhti sitten loppui. Edessä oli sama, rankka portaikko, jota pitkin minä hetki sitten menin. Se oli vähän ajan päästä aivan helppoa, koska meitä oli kaksi. Kun pääsimme portaiden yläpäähän, olin huojentunut. Vielä olisi kierrettävä kaksi estettä, outo, tumma henkilö ja tietenkin lahjojen kanto alakertaan. Se olisi ehkä vähän liian vaikeaa, mutta täällä olivat lahjatonttu ja minä. Lähdimme kulkemaan kohti varastoa, jossa lahjat olivat. Mutta siellä oli myös se ilkeä tumma henkilö. Henkilö lähestyi meitä, kunnes me huomasimme, että se oli valeasu. Me kiskoimme asun pois sen henkilön päältä ja meidän yllätykseksemme, se oli Joulupukki!! Hän sanoi:
– Ho Hoo! Ja katosi.

Pian me olimme täydessä työn touhussa ja aamu alkoi sarastaa. Perhe oli tulossa alakertaan ja paketit olivat paikoillaan, niin kuin mekin, saunan takana.
– Loppu hyvin kaikki hyvin! me huusimme.

Siiri Hirvonen
Länsi-Puijon koulu 5. lk

Joulusatu

Olipa kerran pieni tonttu nimeltä Timo. Timolla pitkä punainen tonttulakki ja punaiset tonttu vaatteet. Timon silmät olivat ruskeat ja hänellä oli mustat silmät. Hän teki töitä Joulupukille ja oli siitä onnellinen. Hänen paras ystävä Heikki oli hyvin suuri kokoinen ja oikea lihaskimppu. Heikillä taas oli vaalea tukka ja siniset silmät. Timo ja Heikki olivat oikeastaan vastapareja.

Eräänä päivänä kaikki kuitenkin kaikki meni pieleen. Kaikki alkoi joulukuun alussa kun Timo ja Heikki tulivat töihin myöhässä. Joulupukki oli heille vihainen ja kysyi missä he olivat olleet. Timo sanoi ettei hän ollut saanut nukutuksi yöllä koska hän oli kokoajan miettinyt jouluaattoa.
– No hyvä on, minulla on teille tehtävä. Teidän pitää lähteä hakemaan postia Rovaniemeltä.

Timo ja Heikki lähtivät hakemaan postia. Mutta heti kun he olivat päässeet Korvatunturin yli puhkesi lumimyrsky. Tuuli niin kovaa että Timo meinasi kaatua, pakkanen puri poskiin niin että sattui. Timo ja Heikki jäivät suuren kuusen alle turvaan. Seuraavana päivänä myrsky laantui. Timo ja Heikki kaivautuivat hangen päälle. Lunta oli satanut yli metrin ja kaikki oli valkoista. Puut olivat hautautuneet lumeen. Vain joistain puista näkyi latva. Näppärinä pikku tonttuina he tekaisivat itselleen lumi kengät. He olivat jo pahasti myöhässä joten heidän oli juostava. Parin kymmenen kilometrin jälkeen postitoimisto näkyi jo.

– Missä te olette olleet? postimies kysyi.
– Eilen oli hirveä lumimyrsky, Heikki sanoi.

Heikki ja Timo saivat saivat postisäkin ja lähtivät takaisin päin. He olivat jo Korvatunturilla kun he huomasivat sudet jotka olivat heidän takana.

– Apua! Timo ja Heikki huusivat ja lähtivät juoksemaan kylää päin.
– Susia, kyläläiset huusivat ja sulkeutuivat sisälle.

Joulupukki piti Timolle ja Heikille ovea. He hyppäsivät sisään ja oli lähellä ettei Heikki lentänyt takkaan.

– Tässä posti Timo sanoi hengästyneenä.
– Hyvä, Joulupukki sanoi.
– Miten teillä kesti näin kauan aikaa? Joulupukki kysyi.
– No, matkan varrella puhkesi ihan pikkunen myräkkä. Timo tokaisi.
– Jaa nyt teidän pitää käydä pelastamassa minun reki joka tippui porovaljakostatani.
– Hyvä on. Me lähdemme, Heikki huokaisi.

Timo ja Heikki joutuivat jälleen kerran tarpomaan hankeen. Tällä kertaa he pakkasivat mukaan kuumaa kaakaota, lumikengät, lapion ja köyden. He lähtivät nousemaan korvatunturin vieressä nousevalle Joulutunturille. Joulutunturi on noin 900 metriä korkea ja hyvin jyrkkä.

Timo ja Heikki olivat nousseet jo pari sataa metriä kunnes tuli lumivyöry. He hautautuivat vyöryn alle mutta saivat kaivettua itsensä ylös lapion avulla. Kun he lopulta saivat itsensä vapaiksi he ottivat mukilliset kaakaota. Kaakaohetken jälkeen he lähtivät jatkamaan matkaa ylöspäin. Huippu häämötti jo ja he huomasivat joulupukin reen, joka oli noin 100 metrin päässä heistä. Hanki alkoi kuitenkin upottaa vaikka heillä oli lumikengät. He tarpoivat ja riuhtoivat itseään mutta eivät päässeet minnekkään. Onneksi Timo oli taitava lassoaja. Hän teki köydestä lasson ja heitti sen reen taka-koukkuun kiskoakseen itsensä reen luo. Kaikki ei kuitenkaan mennyt ihan putkeen ja reki alkoi valua heitä kohti. He väistivät reen ja se törmäsi takana olleeseen puuhun. Kuului vaan RÄKS ja Joulupukin reki oli pilalla. Sukset kuitenkin olivat ehjät joten Timo ja Heikki kaivoivat reen ylös ja lähtivät laskemaan. He laskivat ja vauhtia tuli lisää ja lisää. He syöksyivät kylää päin ja törmäsivät Joulupukin pajaan. RUKS Joulupukin reki oli lopullisesti hajalla.
– Voi ei! Timo ja Heikki huusivat yhteen ääneen.
– No ei se mitään. Voinhan minä aina käyttää vararekeä, sanoi Joulupukki, joka oli tullut katsomaan vahinkoa.
– EIII ONKO SULLA OLLUT KOKO AJAN VARAREKI! Timo ja Heikki huusivat ja pyörtyivät.

He heräsivät Joulupukin työhuoneessa. Joulupukki antoi heille kuumaa kaakaota ja selitti asian.
– Noniin olemme seuranneet tehtäviänne ja olette osoittaneet suurta uskollisuutta. Päätimme julistaa teidät virallisiksi hätätontuiksi. Eli jatkatte työtänne saamaan malliin, mutta kun hätä tulee hälytämme teidät paikalle, Joulupukki kertoi.

– JIPPII!!! Timo ja Heikki huusivat.

Petteri Ruotsalainen
Pihkainmäen koulu 5. lk

» Joulukalenterin etusivulle