Tuoko kaivostoiminta maaseudulle piristysruiskeen vai ongelmia?

Kimmo Salvén - 9.2.2011 - 10:08:54

Kaivostoiminta on Suomessa hurjassa nousussa. Lokakuussa julkaistun, Geologian tutkimuskeskuksen ja laajan asiantuntijoukon yhteistyönä laatiman Suomen mineraalistrategian mukaan vuonna 2020 Suomessa odotetaan louhittavan peräti 70 miljoonaa tonnia metallimalmia vuodessa, kun vielä muutama vuosi sitten louhittiin vain nelisen miljoonaa tonnia.

Kaivosteollisuutta on pidetty maaseutukuntien oljenkortena tai pelastusrenkaana. Itä-Suomen yliopiston tutkija Tuija Mononen löytää näistä pelastusrenkaista samoja piirteitä joita nousi esiin aiemmin luomutuotannonkin yhteydessä.
– Luomutuotannonhan piti pelastaa koko maaseutu. Kirjoittelu oli hyvin samanlaista, se on piristysruiske, tuo elämää maaseudulle, elinvoimaa ja työpaikkoja, Mononen toteaa.

Tutkijoita kiinnostaakin nyt, mitä kaivostoiminta tarkoittaa harvaan asutun alueen ja sen asukkaiden kannalta ja kenellä on oikeus käyttää näitä luonnonvaroja. Nopea muutos vaatii myös alueiden asukkailta kykyä ottaa muuttunut tilanne vastaan, toisaalta myös kaivostoimijoilta kykyä keskustella paikallisten asukkaiden ja toimijoiden kanssa.

Suomen Akatemian rahoittama tutkimus tehdään Itä-Suomen ja Jyväskylän yliopistojen yhteistyönä. Tutkimuksessa selvitetään asukkaiden asenteita ja suhtautumista kaivostoimintaan. Yleensä ihmiset tuntuvat suhtautuvan  asiaan positiivisesti ja luottavat siihen, että kaivostoiminta tuo mukanaan enemmän hyvää kuin pahaa.
– Kyllä siihen itse asiassa aika hyvin luotetaan. Nyt kun meillä on tuon Pampalo-casen tutkimus siinä vaiheessa että me on ne paikalliset ja alueelliset toimijat haastateltu, niin se suhtautuminen on aika myönteistä, Mononen kuvailee. Ilomantsin Pampalossa kaivostoiminnan aloittamista on odotettu jo 20 vuotta.

Pelkojakin nousee esille. Osa peloista liittyy onnettomuuksiin, osa jo kaivostoiminnan lopettamiseen.
– Mitäs sitten, kun se kaivostoiminta päättyy? Ne ihmiset ovat asuneet siellä ennen kaivostoimintaa, sen aikana ja tulevat asumaan siellä sen jälkeenkin. Onko kaivosyhtiöllä jotain vastuuta siitä mitä kylälle ja alueelle tapahtuu, kun toiminta päättyy, Mononen pohtii.

Yhtenä argumenttina kaivostoiminnan puolesta puhumisessa käytetään työpaikkojen määrän lisääntymistä.
– On muistettava, että kaivosala suoraan työllistää suhteellisen vähän. On arvioitu, että vuoteen 2020 mennessä alalla olisi noin 4 000 työntekijää. Toki on tärkeää nähdä, että hyvin keskeinen kaivosalan aluetaloudellinen vaikutus ovat ne kerrannaisvaikutukset, huomauttaa ympäristöpolitiikan professori Rauno Sairinen Itä-Suomen yliopistosta.

Sairinen myös toteaa, että loppuvuodesta julkaistussa mineraalistrategiassa ei juurikaan otettu huomioon paikallisia tai alueellisia tarpeita.
– Sieltä valitettavasti puuttuu lähes kokonaan tämä paikallinen, tai oikeastaan alueellinenkin näkökulma. Mineraalistrategia on yhden teollisuusalan strategia, joka tulee kansallisesta näkökulmasta katsoen ehkä vähän ylhäältä päin. Seuraavassa strategiassa olisi hyvin tärkeää nostaa esille ja tarkasteluun paikallinen näkökulma. Jokainen kaivos kuitenkin merkitsee alueellisesti ja paikallisesti hyvin suuria muutoksia, näihin liittyviin haasteisiin pitäisi myös tarttua.

Kuuntele Sairisen ja Monosen haastattelu kokonaisuudessaan:

Kesto 15'56"