Paljonko kuljemme muiden määrittämiä polkuja, ja paljonko niiltä poluilta uskaltaa katsella polkujen ulkopuolelle? Näitä teemoja pohti piispa emeritus Wille Riekkinen kuopiolaisen Alavan kirkon Kohtaamisen kirkko -luentosarjassa.
Riekkinen tarkastelee kysymystä uskon sisäpuolelta.
– Miten me kristittyinä suhtaudumme omaan uskonperintöömme, miten me tulkitsemme Raamattua, jota aina on tulkitava, ja millaisia johtopäätöksiä tuosta tulkinnasta teemme elävää elämää varten.
Ensimmäinen huomio koskee polkuriippuvuutta, jonka Riekkinen selittää vaatimukseksi joka sisältyy usein uskonnollisen yhteisön, esimerkiksi kirkon, esillä pitämään uskoon.
– Joskus se näyttäytyy vaatimuksia täynnä olevana kolossina joka pitäisi vain uskoa, pitää totena, opetella. Vaikka toisaalta me koko ajan hoemme, että pelastus tulee yksin armosta, vaikket osaisi ”isä meitääkään”.
Polut pohjautuvat Raamattuun ja sen tulkintaan, mutta tulkintojen taustalla on Raamatun rakenteellisia ongelmia – se ei sisällä alkuperäisiä tekstejä, vaan erilaisista myöhemmistä versioista koottuja kokonaisuuksia, jotka ovat jo itsessäänkin tulkintoja.
– Kun Raamattua tarkastellaan kokonaisuutena, siellä on monenlaista tekstiä. Siellä on historiaa, rakkauskertomuksia, sotahistoriaa, legendoja, viisauskirjoituksia. Meidän pitäisi tuntea tämä kirja jottei kaikkea laitettaisi samalle viivalle.
Riekkinen toteaakin, ettei Raamattu ole biologian, luonnontieteen eikä edes historian käsikirja.
– Mutta se on verraton kokoelma ihmisen kokemusta Jumalasta. Tuota kokemusta ei voi sivuuttaa, mutta sitä pitää tulkita, se pitää asettaa omaan yhteyteensä. Ne aikahistorialliset käärinpaperit voidaan siirtää sivuun, mutta se mitä puhutaan Jumalasta – se kannattaa ottaa tosissaan.
Kuuntele Riekkisen puheenvuoro kokonaisuudessaan:
Kesto: 63’36”
Kohtaamisen kirkko:
Kohtaako kirkko mediassa?
Kohtaako kirkon oppi ihmisen älyllisen pohdinnan?
