Mitä on sielunhoito ja mitä on kohtaaminen? Tässä kaksi kysymystä, jotka professori emeritus Paavo Kettunen esittää aivan esityksensä aluksi kuopiolaisen Alavan kirkon Kohtaamisen kirkko -luentosarjassa.
– Sielunhoidoksi nimitetään kirkkojen ja uskonnollisten yhteisöjen piirissä tapahtuvaa ihmisen auttamista, joka kohdistuu ihmisen mieleen ja psyykkiseen kokemustodellisuuteen. Siinä voidaan sisällöllisesti käsitellä joko uskonnollisia kysymyksiä tai pelkästään psyykkiseen tilaan liittyviä asioita, tai näitä molempia, kiteyttää Kettunen sielunhoidon määritelmää.
Nykymaailman privatisoituminen johtaa siihen, että joillain ihmisillä voi mennä monta päivää ilman että kukaan kysyy, mitä hänelle kuuluu. Sielunhoito ja kohtaaminen voivat vähimmillään olla esimerkiksi jutustelua kirkkokahveilla, ulottuen sielunhoidon erityisosaamista vaativiin keskusteluihin eksitentiaalisesta ahdistuksesta ja hengellisestä kaipauksesta.
– Ajattelisin, että aina kun pohditaan mitä on sielunhoito, voitaisiin aina esittää kysymys siitä, tuleeko ihminen välitetyksi, tuleeko sellainen kokemus, että minähän olen rakastettu, välitetty, jopa kaivattu, Kettunen kuvailee sielunhoidon kokemuksellisuutta.
Kettunen jaottelee ja kuvaa esityksessään sielunhoidon neljässä eri osassa, listan alussa sielunhoidon alue on laajin osaamisvaatimusten ollessa suppeimmat, listan lopussa sielunhoidon alueen ollessa suppein mutta samalla asettaen suurimmat osaamisvaatimukset sielunhoidolle:
- keskinäinen sielunhoito
- paikallisseurakuntien pastoraalinen sielunhoito
- terapeuttisesti suuntautunut erityissielunhoito
- pastoraalipsykoterapia
Millaista kohtaamista ja vuorovaikutusta tarvitaan sielunhoitosuhteen syntymiselle, entä mikä on kirkon rooli instituutiona sielunhoidossa ja kohtaamisessa?
Kuuntele Kettusen puheenvuoro kokonaisuudessaan: