Miten voi seurata oman kehon toimintaa ja mitä iloa siitä on? Tuleeko vuorokaudessa riittävästi askeleita ja riittääkö uni?
Tätä pohdittiin syyskuun lopulla Tieteen päivillä Kuopiossa, kun tutkijat jalkautuivat kaupungille kertomaan tieteestä ja tieteen tekemisestä.
Geenien ja ympäristötekijöiden lisäksi tekeminen vaikuttaa paljon terveyteemme, se mitä, miten paljon ja miten usein teemme. Kun lääkäri kysyy mitä ja miten usein, vähättelemme usein huonoja tapoja ja liioittelemme hyviä tapoja. Mittaaminen voisi antaa tarvittaessa totuudenmukaisempia tietoja ja ohjata hoitoa oikeaan suuntaan.
– Ehkä 30 vuotta sitten tuli geenihype, kaikki ratkeaa geeneillä. Myöhemmin on havaittu, että geenitiedon lisäksi tarvitaan mittaustietoa, fenotyyppiä, mitä me tehdään, miten me toimitaan, kun me tehdään ja toimitaan mitä tapahtuu, kertoo liikuntalääketieteen professori Heikki Tikkanen.
Tekemisen mittaaminen ei ole aina helppoa. Jotta mittaamista tapahtuisi arjessa, sen pitäisi olla mahdollisimman helppoa, muuten mittaaminen jää tekemättä. Lääkärillä käydessä rasitustestissä mittaaminen voi olla jo raskaammin toteutettua, mikä yleensä tuottaa myös tarpempia ja parempia tuloksia. Dataa pitäisi kerätä siis mahdollisimman hyvin, mutta häiritsemättä liikaa.
– Kun jotain mitataan, sen pitäisi olla kätevä, pätevä ja sopiva. Sen pitäisi toimia, sen pitäisi olla helppotoiminen, mutta sen pitäisi oikeasti mitata sitä mitä se mittaa.
Mitä, miksi ja miten mitataan? Kuuntele Tikkasen puheenvuoro kokonaisuudessaan:
Kesto: 16’37”
Puheenvuoro on taltioitu 30.9.2017 Itä-Suomen yliopiston järjestämässä Tieteen päivät -tiedetapahtumassa Kuopion kaupungintalolla.
