Lähes jokainen yliopistoissa tutkimuksen parissa puurtava tutkija on tehnyt tutkimustaan apurahan turvin. Yliopistojen rahoituksen uudistumisen myötä ulkopuolisen rahoituksen merkitys on kasvanut merkittävästi.
Apurahalla tarkoitetaan tieteellistä tutkimusta, taiteellista toimintaa tai opiskelua varten myönnettyä rahallista avustusta. Yliopistoille apurahatutkijat ovat kullanarvoisia, mutta itse tutkijalle työskentely apurahojen turvin voi olla kylmää kyytiä. Apurahojen varassa työskentely on pirstaleista ja ennakoimatonta eivätkä apurahatutkijat ole tavanomaisten palvelussuhde-etujen piirissä.
– Kyllä tutkijan polku vaan kapenee kun yliopistojen rahoitusmahdollisuuksissa ja muussakin rahoituksessa kilpailu on kovasti kiristynyt. Kaikki eivät voi jatkaa tutkijanuralla, kuvaa Itä-Suomen tieteentekijät ITTE ry:n puheenjohtaja Erkki Pesonen.
Usein tutkijan uralla apurahakaudet vuorottelevat työsuhteen, yliopiston ulkopuolisen työn sekä työttömyyden välillä.
– Rahoituksen pätkikkäisyys, työterveyshuollon puuttuminen sekä ongelmat työtiloissa ja muissa tutkimukseen käytettävissä resursseissa ovat apurahatutkijan riesana. Toisaalta apurahatutkijat voivat nauttia akateemisesta vapaudesta työsuhteessa olevia vapaammin, Pesonen kertoo.
Kuuntele haastattelu:
Kesto: 15’41”
