– Tämä vuodenaika on kalatutkijalle ihan parasta aikaa. Järvilohen kutu on kiivaimmillaan ja kohta emokalat alkavat siirtyä pois kutupaikoilta. Ne ovat upeimpia luontokokemuksia kun saa nähdä luonnossa kutevia järvilohia, toteaa nuorempi tutkija Aurora Hatanpää Itä-Suomen yliopistosta.
Hatanpää on viettänyt kuluvan vuoden aikana runsaasti aikaa luonnossa ja maastotöissä tutkimushankkeessa, jossa selvitetään järvilohen luontaisen lisääntymisen mahdollisuuksia Pohjois-Karjalassa.
Järvilohen luontaisen lisääntymisen onnistuminen on lajille todellinen kohtalonkysymys, sillä järvilohen kanta on aikoinaan tuhottu täysin.
– Meillä on Suomessa ollut kaksi luontaista populaatiota eli Pielisenjärven lohi ja Saimaan järvilohi, mutta vesivoiman rakentaminen on tuhonnut luontaiset lisääntymisalueet ja katkaissut vaellusreitit, Hatanpää kertoo.
40 vuotta laitosviljelyn varassa
Järvilohikantaa on tekohengitetty jo 40 vuotta laitosviljelyllä, mutta sen varaan ei voi täysin laskea. – Saimaan altaassa on paljonkin järvilohia, mutta ne ovat kasvatettuja lohia ja laitostuneita eli niiden monet elinkykyyn vaikuttavat ominaisuudet ovat paljon luonnonkantoja heikompia, toteaa yliopistotutkija Hannu Huuskonen.
Järvilohen palauttamista tukeva tutkimushanke toteutetaan yhteistyössä Itä-Suomen yliopiston ja Luonnonvarakeskuksen tutkijoiden kanssa Ala-Koitajoella ja Luonnonvarakeskuksen Paltamon kalantutkimusasemalla.
Tutkijatohtori Jukka Kekäläinen kertoo, että uudessa hankkeessa on tarkoitus tutkia eri tavalla kasvatettujen lohien lisääntymistä luonnossa ja verrata niitä luonnonkierron läpikäyneisiin kaloihin. Yksi tutkittavaista menetelmistä on virikekasvatus.
– Virikekasvatuksessa kasvatusympäristöä on monipuolistettu ja tehty luonnonmukaisemmaksi. Sillä on osoitettu olevan monia etuja myös kalan pärjäämiseen luonnonolosuhteissa.
Kuuntele lisää:
Kesto: 18’35”
