Mitä löytyy jos raaputtaa ihanaa mansikkaa pintaa syvemmältä? Ainakin flavonoideja, proantosyanidiineja, ellagitanniineja, fenolisia happoja, lingaaneja ja rasvahappoja.
Tämä selvisi FM Anna Kårlundin väitöstutkimuksessa, jossa hän selvitti geneettisen taustan ja viljelymenetelmien vaikutusta mansikan bioaktiivisiin yhdisteisiin ja aistittaviin ominaisuuksiin.
– Aineenvaihduntatuotteet ovat kasvin kannalta puolustusyhdisteitä tuhohyönteisiä tai tauteja vastaan, ne houkuttelevat siementen levittäjiä tai muuten edistävät kasvin lisääntymistä ja pärjäämistä erilaisissa ympäristöolosuhteissa. Niissä on havaittu olevan myös ihmisen terveyttä edistäviä ja ylläpitäviä ominaisuuksia, Kårlund kertoo.
Maku ja ylipäätään aistittavat ominaisuudet ovat niitä tekijöitä, joiden perusteella kuluttaja mansikan ja sen eri lajikkeen valitsee. Toiveissa olisi jalostaa marja, joka olisi optimaalinen sekä terveellisten yhdistelmien ja maun että prosessoinnin ja varastoinnin suhteen.
– Monet näistä terveysyhdisteistä maistuvat pahalta, joten jalostus on tasapainoilua siinä, että missä vaiheessa tulee raja vastaan, että mansikka maistuu niin pahalta tai epämiellyttävältä, ettei sitä voi syödä. Toivomme, että tästä tutkimuksesta tulisi tähän uutta ajatusta.
Kuuntele haastattelu:
Kesto: 17’16”
Filosofian maisteri Anna Kårlundin ravitsemustieteen alaan kuuluva väitöskirja Geneettisen taustan ja viljelymenetelmien vaikutus mansikan bioaktiivisiin yhdisteisiin ja aistittaviin ominaisuuksiin tarkastettiin Itä-Suomen yliopistossa 19.11.2016.
Katso myös mistä fytokemikaaleja löytyy:
List of phytochemicals in food (Wikipedia, englanninkielinen)
