Juuri julkaistu Itä-Suomen yliopiston tutkimus osoitti, että eri dementialääkkeiden käyttäjistä memantiinia käyttävillä on suurin riski sairastua keuhkokuumeeseen. Myös rivastigmiinilaastarin käyttöön liittyy kohonnut keuhkokuumeen riski.
Tutkimuksessa havaittiin, että keuhkokuumeen riski oli pienin donepetsiiliä tai galantamiinia käyttävillä potilailla. Sen sijaan memantiinin käyttäjien riski sairastua keuhkokuumeeseen oli 1.6-kertainen ja rivastigmiinilaastarin käyttäjien riski 1.15-kertainen donepetsiilin käyttäjiin verrattuna. Rivastigmiinia kapselimuodossa käyttävillä potilailla keuhkokuumeen riski ei ollut suurentunut. Todellinen riskin lisäys on todennäköisesti vielä suurempi, koska tutkimuksessa huomioitiin vain sairaalahoitoa vaatineet tai kuolemaan johtaneet keuhkokuumetapaukset.
Eri dementialääkkeiden ja annostelumuotojen yhteyttä keuhkokuumeen riskiin ei ole aikaisemmin vertailtu. Lääkeaineiden väliset erot eivät selittäne tulosta, sillä rivastigmiiniin liittyi kohonnut keuhkokuumeen riski vain laastarimuodossa käytettynä. Memantiinin ja rivastigmiinilaastarin käyttäjien suurentunut keuhkokuumeriski voi liittyä siihen, että näitä lääkkeitä käytetään pääasiassa taudin vaikeammassa vaiheessa. Kaikki tutkimuksen osallistujat olivat kuitenkin kotona asuvia potilaita.
Itä-Suomen yliopiston valtakunnallisessa rekisteripohjaisessa MEDALZ-tutkimuksessa tutkittiin eri dementialääkkeiden ja keuhkokuumeen välistä yhteyttä Alzheimerin tautia sairastavilla potilailla vuosina 2005-2011. Tutkimusaineistoon kuului 65481 henkilöä.
Alzheimerin tautiin ei ole parantavaa hoitoa, mutta taudin etenemistä voidaan hidastaa lääkityksellä. Käytössä olevia dementialääkkeitä ovat memantiini sekä koliiniesteraasin estäjät donepetsiili, galantamiini ja rivastigmiini. Alzheimerin tautia sairastavilla on suurentunut riski sairastua keuhkokuumeeseen, ja keuhkokuume onkin yksi yleisimmistä syistä Alzheimer-potilaiden sairaalahoitoihin. Keuhkokuume on myös tavallinen kuolinsyy tässä potilasryhmässä.
Tutkimuksen tulokset julkaistiin Annals of Medicine -lehdessä. Tutkimusyhteistyöhön osallistui tutkijoita myös Turun yliopistosta ja Karoliinisesta instituutista.
