Yliopistouudistus ei ole onnistunut korjaamaan tutkijanuraan liittyviä ongelmia, todetaan tuoreessa tutkimuksessa. Yliopistolakiuudistuksen yhtenä tavoitteena oli yliopistojen henkilöstöpolitiikan parantaminen sekä tutkijanuran houkuttelevuuden lisääminen.
YTT Antero Puhakan, KT Juhani Rautopuron ja YTT Visa Tuomisen tutkimuksen mukaan tässä ei ole onnistuttu.
Itä-Suomen yliopistossa tehdyn tutkimuksen tulokset osoittavat, että tutkijanurassa on yliopistolain tavoitteista huolimatta edelleen suuria ongelmia. Väitelleiden tutkijoiden määräaikaisuudet ovat pysyneet korkealla tasolla. Vuonna 2013 yliopistossa työskentelevistä väitelleistä tutkijoista määräaikaisia oli peräti 61 prosenttia. Myöskään työsuhteen pituus ei heillä ole juurikaan noussut. Viidentoista vuoden tarkasteluajanjaksolla määräaikaisuuden pituus on noussut vain kolme kuukautta, keskimääräinen pituus oli 30,5 kuukautta vuonna 2013. Yliopistojen opettajat ja tutkijat joutuvat tämän lisäksi hyvin usein maksamaan itse työhönsä liittyvien matkojen kustannuksista. Vuonna 2013 yli 40 prosenttia ei saanut aina tehtäviinsä liittyvistä työmatkoista päivärahoja.
Tutkimuksen tekijät kysyvät, selittävätkö pätkätyöt, yliopistojen työntekijäistyminen, jatkuva epävarmuus ja yliopistojen sitoutumattomuus tutkijoihinsa ja opettajiinsa sitä, miksi Suomi on 2000-luvulla jäänyt selvästi jälkeen monista OECD-maista tutkimuksen vaikuttavuuden osalta. Väitelleiden tutkijoiden siirtyessä lyhytaikaisen ulkopuolisen rahoituksen perässä projektista toiseen syvällinen paneutuminen asioihin kärsii. Määräaikaisuuksiin liittyvät ongelmat ja riippuvuus ulkoisesta rahoituksesta ovatkin uhkaamassa yliopistojen perustehtävää – vapaan tutkimuksen edistämistä.
Artikkeli Tutkijanuran eriarvoistuminen pysyy ja pahenee – yliopistolain tavoitteiden saavuttamattomuus julkaistaan kesällä ilmestyvässä Helena Aittolan ja Jani Ursinin toimittamassa Eriarvoistuva korkeakoulutus? -kirjassa.
