Filosofiakahvila: Eläimet länsimaisessa filosofiassa

Kimmo Salvén - 19.9.2013 - 15:56:27

Yliopistonlehtori Elisa Aaltola Itä-Suomen yliopistosta puhui Filosofiakahvilassa pitämässään alustuksessa ihmisten ja eläinten suhteesta menneiden vuosituhansien aikana. Aaltola kertoo, millaista arvoa eläimille on annettu, miten eläinten ja ihmisten suhdetta on käsitelty ja millaisia normeja tai velvollisuuksia ihmisillä on suhteessa eläimiin eri aikakausina katsottu olevan.

Alustuksessa käydään läpi useiden filosofien ajatuksia ihmisten ja eläinten suhteesta. Alkuun päästäänkin Aristoteleen ajatuksista.
– Aristoteles puhui eläinten asemasta, mutta hänellä oli aika välineellinen käsitys eläimistä. Hän uskoi kosmologiseen järjestykseen, jonka puitteissa epätäydelliset asiat palvelevat täydellisempiä asioita.

Aristoteles katsoi, että eläimillä on käytännöllistä järkeä, joka auttoi järkeilemään esimerkiksi ruuan hankinnassa, mutta näiltä puuttui teoreettinen järki, kyky ajatella abstrakteja aiheita ja loogisia suhteita. Tämä siis alisti eläimet epätäydellisinä olentoina täydellistä ihmistä varten.
– Tällainen näkökanta on jäänyt elämään aika vahvasti, sillä yhä edelleen puhutaan paljon eläimen asemasta olla ihmisen käytettävänä. Se on luonnon kiertokulun kautta itsestään selvää, että eläimiä käytetään sillä tapaa kuin niitä nykyään käytetään, valottaa Aaltola Aristoteleen ajatuksia.

Toinen suuresti länsimaiseen eläinkäsitykseen vaikuttanut hahmo on René Descartes. Hän on jäänyt historiaan hyvinkin armottomana hahmona.
Descartes esimerkiksi naulasi koiran elävänä tassuistaan pöytään. Elävä koira avattiin ja näin tutkittiin, mitä koiran sisältä löytyy.
– Tietenkin koira huusi kuin syötävä. Descartes on jäänyt nimenomaan elämään  siksi, että hän väitti koiran valituksen olevan verrattavissa ruostuvan saranan ääneen. Eläin oli hänen mukaansa täysin mekaaninen, kuten sarana.

Descartes totesi eläimistä muutaman asian: ensinnäkään eläimillä ei ollut kieltä, joten ei näillä voinut olla mieltäkään.
– Toinen väite oli hieman erikoisempi, Descartes väitti, että kaikki eläimet kuuluvat samaan luokkaan. Koska on ilmeistä, että ostereilla ei ole mieltä, myöskään norsulla ei sitä voi olla.

Aaltola toteaa, että eläimen mekaanisuuden oletus tulee nyky-yhteiskunnassa usein esille, mutta se on oikeastaan vain toinen ääripää.
– On oikeastaan kaksi vastakohtaa, me voidaan nähdä eläimet usein pieninä ihmisinä, mikä on perusteetonta, tai me voimme nähdä ne koneina, mikä on yhtä lailla perusteetonta. Länsimaissa pidetään lemmikkejä inhimillisinä, mutta ne kaikki siat, lehmät ja lampaat tuotantotalouden puitteissa jäsennetään enemmän mekaanisuuden kautta.

Tässä vain kaksi esiin nousevaa hahmoa eläinten kohtelemisen historiasta. Lisäksi esiin nousevat mm. Jeremy Bentham, Peter Singer, Tom Regan, Jacques Derrida, Immanuel Kant, Theofrastos, Plutarkhos ja monet muut.

Kuuntele Aaltolan alustus kokonaisuudessaan:

Kesto: 69'18"

Alustus on  on taltioitu Filosofiakahvilassa Kuopiossa 3.9.2013.

Filosofiakahviloissa tavalliset ihmiset kokoontuvat yhteen keskustelemaan heitä koskettavista kysymyksistä. Tavoitteena on elävyys, toisten kohtaaminen kasvokkain, eri-ikäisten ja eri elämänpiireistä tulevien ihmisten näkeminen ja kuunteleminen sekä uusien näköalojen avaaminen yhdessä.

Kantti taltioi Filosofiakahvilan alustuksia yhteistyössä Snellman-kesäyliopiston kanssa.

Filosofiakahvila-sarjan etusivulle